Levantin Kyy on Matti Röngän "Viktor Kärppä" -sarjan seitsemäs ja viimeinen osa. Luin tämän kirjan periaatteesta, tavallaan velvollisuuden tunteesta kaikkia niitä muita Viktor Kärppä -kirjoja kohtaan. Halusin sanoa lukeneeni koko sarjan. Kuten viimeisissä muissakin sarjan kirjoissa, odotin koko kirjan ajan joko tämä kohta alkaa. Kirja ei alkanut koskaan. Tällainen hidas kerronta ja ennalta arvattavuus ei oikein ota minua mukaansa. Tässä viimeissä kirjassa tuntui, että Viktorilla ei ollut mitään uutta sanottavaa. Hän pyöri veljensä Aleksein, setänsä Oleg'n, Pietarin kassan, rikospoliisi Teppo Korhosen, Marja -vaimon ja Erkki/Sergei ottopojan kanssa.
Hesari iskee minusta kirjan ytimeen arvostelussaan:
"Teos soljuu eleettömästi. Enemmän kuin rikostarinaa Levantin kyy muistuttaa muistokirjoitusta Viktor Kärpälle. Yllätyskäänteestä toiseen ei tungeksita – kuten ei Rönkä aiemminkaan – ja harvahkoja tapahtumia reunustaa suruvoittoinen verho." (http://www.hs.fi/kulttuuri/a1377922562786)
Tämä kuvaa kirjaa hyvin. Olisin luonnehtinut kirjaa myös väsyneeksi, mutta ehkäpä on kauniimpaa sanoa kirjaa Viktor Kärpän jäähyväisiksi. Sinänsä teksti on hyvää ja minusta Rönkä osaa kirjoittaa, vaikkakin itse kerronta ei ole minun makuuni. Oikeasti ihastuin alkujaan sarjan ensimmäiseen kolmeen tai neljään osaan, niissä juoni oli vielä tuore eivätkö tapahtumat toistaneet edellisten kirjojen juttuja.
Kirjan yleismelankoliseen ilmeeseen poikkeuksen tekeen rikospoliisi Teppo Korhonen. Hän on iloinen savolainen papattaja, joka puhuu lähes taukoamatta ja ainakin teennäisen humoristisesti. Toisaalta mietin Tepon kohdalla joka kerta, että tämän iloisuuden täytyy olla verhoiltua melankoliaa. Nimenomaan Tepon jutut osoittavat, että Rönkä osaa kirjoittaa myös elävää ja lennokasta tekstiä.
Korhosen lausumaa:
"Pitäis laittaa kitkat niin ei tarttis tätä souvia joka kevät ja syksy.Nytkin venynyt vaihto. Pasilassa LP:n pojat katsoivat pitkään, kun minä ajoin ja ropina kuului nastoista. Huutelin, että taitaa tulla rakeita."
Levantin kyyn punaista lankaa kuvaa paremmin lause:
"Minä olen mukava mies, intin ajatuksissani. Iloinen ja naurava. Auttava ja huolehtiva. Minusta tykätään. Tai niin olin uskonut. Käännyin Mattiin päin." Onko tässä suomalaisen (Viktor on inkeriläinen paluumuuttaja), keski-ikäisen miehen ajatuksia itsestään. Toivottavasti ei, tai jos näin on asianlaita, onneksi en ole mies.
Jää hyvästi Viktor Kärppä, kuten itse sanoit olet jo vanha mies ja sinun on aika lomailla, lopettaa ylimääräiset bisnekset.
Tavallaan Viktor Kärppä -sarja on erilainen dekkari, jota en edes dekkariksi tahtonut tunnistaa ja hyvä tuttavuus kaiken kaikkiaan. Hassua miten kirjaan luotu henkilö voi tuntua todelliselta. Ehkä Rönkä sittenkin osaa vangita suomalaisen miehen ajatuksia paperille. Päätin jo laittaa kirjaston varauslistaan seuraavan kirjan, jonka Rönkä ehkä kirjoittanee.
No comments:
Post a Comment