Ihmemaa OZ. Tässä uuden lukuinnostuksen kynnyksellä pohdin jälleen omaa tietämättömyyttäni klassikoista ja sopivasti kirjaston lukurepusta löytyi Ihmemaa Oz. Luin kirjan itselleni ja samalla koko perheelle, automatkoilla.
Ymmärrän klassikon ainekset kirjassa. Pieni rohkea ja hyvä sydäminen tyttö vaeltaa vaarojen keskellä. Hänen ystävänsä etsivät jotain minkä tiedostamattaan jo omasivat. Jälkeenpäin moni muu on kirjoittanut samoista aiheista ja samalla kaavalla. Kirja on juonellisesti hyvä, hyvin rakenneltu ja toimii minuun kuten klassikot yleensä. Toisin sanoen mietin koko kirjan ajan pidänkö kirjasta vaiko en, kirja pitää minua otteessaan vaikka en halua sitä.
Kirja oli raaka, jossain vaiheessa ajattelin etteivät seitsemän ja viisi vuotiaat kestä sitä raakuutta, mutta sitten ajattelin monsuunoa, bagugania tai clone wars'a ja päätin jatkaa. Toisaalta Baum piti lapsena satuja raakoina ja halusi kirjoittaa vähemmän raa'an tarinan. BTW koin samaa epävarmuutta Desperon taru'n kohdalla ja silloin jätin kirjan lukematta lapsille. Muutama esimerkki raakuuksita.:
"Leijona otti ison loikan ja tömähti hirviön selkään. Siten se kopautti painavalla ja teräväkyntisellä tassullaan hämähäkin pään irti ruumiista. Leijona hyppäsi alas ja odotti, kunnes pitkät jalat olivat lakanneet heilumasta. Nyt Leijona tiesi, että otus oli kuollut."
No kirja on luettava, jotta ymmärtää koko tarinan. Dorothy matkasi Oz velhoa tapaamaan pelättimen, peltimetsurin, leijonan ja toto -koiran kanssa. Pelätin halusi aivot, peltimetsuri kaipasi sydäntä ja leijona oli pelkuri, joka halusi rohkeutta. Koko kirja pyörii tämä ajatuksen ympärillä, kuinka joku haluaa jotain ja saavuttaa haluaman hieman vahingossa tai yht'äkkiä ymmärtää jo omistavansa halutun ominaisuuden. Jälleen kerran jaloja arvoja itsensä voittamisesti, ja kehittämisestä. Epäilen hieman ymmärsivätkö poijat täysin koko tarinaa, mutta osittain ainakin jutuista päätellen.
Frank Baum oli jo aikanaa tunnustettu kirjailija ja 1900 kirjoitettu ihmemaa Oz oli hänen läpimurtonsa. Kuten nykyiset julkimot hänkin muutti Hollywoodiin ja teki yhteensä 13 ihmemaa Oz sarjaan kuuluvaa kirjaa eli takoi jatko-osian useita. Toki Mr Baum syntyi kultalusikka suussa isän öljybisnesten ansiosta. Lukemani mukaan Baumia pidettiin lahjakkaana kirjoittajana jo 15 vuotiaana ja uskon tämän täysin. Lisää Baum'n taustoista löytyy täältä http://www.literarytraveler.com/articles/l-frank-baum-the-man-behind-the-curtain/
Hyvä kirja. Suosittelen tätä luettavaksi lapsille, ei ehkä vielä 5-vuotiaalle, mutta 7-vuotiaalle kirja jo sopii. Jännä juttu, elokuva ei aiheuta minussa yhtä paljoa tuntemuksia, kuin kirjat.
Baumin sanoin : "Ymmärräthän toki, että rohkaus piilee aina sisimmässä, joten tätä ei oikestaan voi kutsua rohkeudeksi ennenkuin olet juonut sen."
Ymmärrän klassikon ainekset kirjassa. Pieni rohkea ja hyvä sydäminen tyttö vaeltaa vaarojen keskellä. Hänen ystävänsä etsivät jotain minkä tiedostamattaan jo omasivat. Jälkeenpäin moni muu on kirjoittanut samoista aiheista ja samalla kaavalla. Kirja on juonellisesti hyvä, hyvin rakenneltu ja toimii minuun kuten klassikot yleensä. Toisin sanoen mietin koko kirjan ajan pidänkö kirjasta vaiko en, kirja pitää minua otteessaan vaikka en halua sitä.
Kirja oli raaka, jossain vaiheessa ajattelin etteivät seitsemän ja viisi vuotiaat kestä sitä raakuutta, mutta sitten ajattelin monsuunoa, bagugania tai clone wars'a ja päätin jatkaa. Toisaalta Baum piti lapsena satuja raakoina ja halusi kirjoittaa vähemmän raa'an tarinan. BTW koin samaa epävarmuutta Desperon taru'n kohdalla ja silloin jätin kirjan lukematta lapsille. Muutama esimerkki raakuuksita.:
"Leijona otti ison loikan ja tömähti hirviön selkään. Siten se kopautti painavalla ja teräväkyntisellä tassullaan hämähäkin pään irti ruumiista. Leijona hyppäsi alas ja odotti, kunnes pitkät jalat olivat lakanneet heilumasta. Nyt Leijona tiesi, että otus oli kuollut."
No kirja on luettava, jotta ymmärtää koko tarinan. Dorothy matkasi Oz velhoa tapaamaan pelättimen, peltimetsurin, leijonan ja toto -koiran kanssa. Pelätin halusi aivot, peltimetsuri kaipasi sydäntä ja leijona oli pelkuri, joka halusi rohkeutta. Koko kirja pyörii tämä ajatuksen ympärillä, kuinka joku haluaa jotain ja saavuttaa haluaman hieman vahingossa tai yht'äkkiä ymmärtää jo omistavansa halutun ominaisuuden. Jälleen kerran jaloja arvoja itsensä voittamisesti, ja kehittämisestä. Epäilen hieman ymmärsivätkö poijat täysin koko tarinaa, mutta osittain ainakin jutuista päätellen.
Frank Baum oli jo aikanaa tunnustettu kirjailija ja 1900 kirjoitettu ihmemaa Oz oli hänen läpimurtonsa. Kuten nykyiset julkimot hänkin muutti Hollywoodiin ja teki yhteensä 13 ihmemaa Oz sarjaan kuuluvaa kirjaa eli takoi jatko-osian useita. Toki Mr Baum syntyi kultalusikka suussa isän öljybisnesten ansiosta. Lukemani mukaan Baumia pidettiin lahjakkaana kirjoittajana jo 15 vuotiaana ja uskon tämän täysin. Lisää Baum'n taustoista löytyy täältä http://www.literarytraveler.com/articles/l-frank-baum-the-man-behind-the-curtain/
Hyvä kirja. Suosittelen tätä luettavaksi lapsille, ei ehkä vielä 5-vuotiaalle, mutta 7-vuotiaalle kirja jo sopii. Jännä juttu, elokuva ei aiheuta minussa yhtä paljoa tuntemuksia, kuin kirjat.
Baumin sanoin : "Ymmärräthän toki, että rohkaus piilee aina sisimmässä, joten tätä ei oikestaan voi kutsua rohkeudeksi ennenkuin olet juonut sen."
No comments:
Post a Comment