Arto Juurakko: Moon sun

Joitakin aikoja sitten tuntemattomasta syystä minuun iski merkillinen halu lukea runoja. Harvemmin luen runoja, koska niiden lukeminen vaatii enemmän ajatustyötä kuin ”tavallisen” (anteeksi latteus) romaanin lukeminen. Kuitenkin tuossa mieliteossa löysin paikallisesta verkkokirjastosta Arto Juurakon uusimman runokokoelman, Moon sun. Runot on kirjoitettu Etelä-Pohjanmaan murteella ja kyseessä ovat siis rakkausrunot. Olen itse Etelä-Pohjanmaan murrealueelta lähtöisin ja ajatus ronskin karskean murteen yhdistäminen rakkausrunouteen kiehtoi minua. 

Runot olivat helppoja ja murre sopi täydellisesti runojen arkiseen rakkauden ilmaisuun ja kuvasti hyvin eteläpohjalaista käytännöläheistä ja lakonista tyyliä. Sanoisin jopa, että ensimmäistä kertaa runokirja piti minua otteessaan ja pakotti lukemaan seuraavan runon, ns page turner. Mielenkiintoinen kokemus. 

Turhaan hualehrin,

lähtöökö pakkaases

Lara käyntiin, turhaan

miätin, saarahanko

laskut maksettua,

paranooko kipiä polovi,

eherinkö viälä

teherä henkivakuutuksen.

Ainua oikia mures

            on se,

viäläkö oon, vaikken palijo

sen etehen oo teheny,

sulle rakkahin.

Tämä runo kuvastaa hyvin koko kirjaa eli runoissa pohditaan arkisia asioita pohojalaasittain ja yhdistetään ne arkiseen rakkauteen. Murteella kirjoittaminen on vaikea laji ja voin kuvitella että murrerunot ovat vielä vaikeampi, mutta Juurakko ansaitsee täydet pisteet.

Moon sun on Juurakon seitsemäs runokokoelma ja olen melko varma, että luen aiemmatkin teokset. Minua kiehtoi erityisesti kirja Rakkauren kipunoota pohojalaasittain - parisuhtehen patologiaa 2.  Jo pelkästää nimi saa minut kiinnostumaan itse kirjasta. 

Luen jatkossakin runoja, olen selvästi ollut ennakkoluulojeni vanki. Kiitos Arto Juurakko.